Kisakausi avattu

Niin se taas talvi keikahti kevääseen niin että humps vaan, siis äkkiä.

Pääsiäisenä tuli avattua kisakausi Billnäsissä keskimatkalla ja Raaseporissa pitkällä matkalla. Etelä-Suomessa Tammisaaren lähistöllä kisailtiin ja lunta oli vielä maastossa, mutta se ei menoa haitannut. Voitot tuli molemmista kisoista, mutta tärkeintä oli se tunne, että rastit löytyi ja juoksu tuntui juoksulta. Talvella olleen sairastelun jälkeen juoksu on ollut vaikeaa ja on ollut vähän arvoitusta millainen se kunto nyt sitten on.

Pääsiäisen jälkeen palauttelin muutaman päivän ja sit lähdettiinkin leireilemään Sveitsiin. Olin sprinttileirillä mukana, joten harjoitukset oli pääsääntöisesti kaupunkien sokkeloissa tapahtuvaa suunnistusta. Muutaman kerran pääsin myös mehtän puolelle ottamaan tuntumaa tämän kesän MM-kisojen tyyppimaastoihin. Tärkein "harjotus" olikin pitkän matkan maailmanrankikisa viime sunnuntaina. Kisaan osallistui Suomen maajoukkueen lisäksi kovia akkoja Sveitsistä, Ruotsista, Norjasta, Tsekistä... Kisa kulki hyvin ja lopputuloksena oli sija 4, Sveitsin "supernaisen" Simone Nigglin voittaessa.

Nyt kun on ekat kisat takana niin voi olla hyvillä mielillä, sairastelu ei tehnyt hirveän suurta lovea kuntoon ja suunnistuksessa on ollut mukavaa keskittymistä ja rauhallisuutta mukana, keväällä kun välillä tuppaa tuo suunnistus jäämään villivarsana juoksentelun jalkoihin.

Terveet päivät täältä tullaan!

Huh huh huijaa, kun oli rankkaa settiä. Olispa se setti ollut rankkaa harjottelun takia, mutta ehei olin kipeenä oikein kunnolla. Kuumemittari paukku useasti 38 ja 39 välillä, yskä nuhalla ja kurkkukivulla höystettynä oli raastavaa, vierailevana tähtenä esiintyi päänsärky. Joitakin kertoja kun kuume laski ja oli hetken aikaa 37 paikkeilla niin halus uskoo et nyt rupee tauti helpottaan, mut eipä helpottanu. Sit sitä iski se tutisuttava palelu eikä siinä auttanu edes lämpimät ajatukset. Ja kaikkihan päättyi jossain vaiheessa hikisten vaatteitten vaihtoon.

Mä vältän viimeseen asti lääkkeitä, mutta nyt olin iloinen verikokeen, keukokuvan ja lääkärissä käynnin jälkeen siitä kun sain alottaa antibioottikuurin, uskoin että nyt tauti taittuu. Siinä kipuillessa olis toivonu saavansa apua heti, mut ekaks kuume lähtikin nouseen ja mentiin jo yli 39 lukemissa, mut kolmantena lääkekuuripäivänä lämpö laski ja olo rupes paraneen. Lekurin mielestä tautina on ollu influenssaa sekä myös keuhkoputkentulehusta oli pukkaamassa päälle.

Nyt on kymmenen päivää oltu ilman lenkkiä, se on pitkä aika urheilijalle, mutta en ole ollut, enkä ole huolissani. Näin pitkää lenkkitaukoa ei ole tainnut tulla koko 2000-luvulla. Eikä tässä vieläkään voi ajatella harjoittelua, nyt vain kokeillaan kevyttä lenkkeilyä ja kuulostellaan mitä se roppa kertoo. Fyysisesti tää sairaus oli huono juttu, mutta henkisesti oli hyvä pysähtyä ja laittaa asiat oikeisiin lokeroihinsa. Terveys on tärkeä ja ihmiskroppa ei ole kone!

Vierumäeltä Korpihiihtoon

Niin se hyppään minäkin uudelle levelille, blogistin tennareihin. Saas nähä mitä tästä syntyy.

Ja sitten asiaan, olin tuossa muutama viikko sitten maajoukkue-leirillä Vierumäellä. Olin innolla odotellut leiriä, talvella harjoittelen kotioloissa ja leiri olikin maistuva välipala siihen sekaan. Mukavaa oli myös päästä vertaamaan ihteään muihin maajoukkuelaisiin. Ja mikä parasta, pääs seisovaan pöytään syömään kaks kertaa päivässä, nam!

Leirin aluks otettiin luulot pois: 25 kertaa 200m veto radalla, palautuksien kanssa rataa tuli kierrettyä yhtäjaksosesti 50 kertaa putkeen. Hyvä reeni ja hyvin kulki! Viikon aikana ihteään tuli höykkyytettyä mm. maastotestissä, jossa suunnistetaan/juostaan pienillä lumisilla (pettävillä) poluilla, hiihtämällä, voimareeneillä niin kuntopiirin kuin punttarinkin muodossa, suunnistamalla ulkona sekä urheilusalissa. Viikon makein pala oli knock-out sprintti, jossa suunnistettiin viis eri starttia yhteislähöllä urheiluopiston alueella. Otettiin kunnolla nainen naista vastaan kamppailua ja ai että kun lihakset ja keuhkot huus hoosiannaa! Viikon vika harjotus tehtiin jälleen tartanilla 5 kertaa 1000m, eka tonni meni 3.35 ja viimenen 3.15. Hulluinta oli se että kovan viikon jälkeen mun juoksu näytti valmentajan mielestä parhaimmalta viimesessä harjotuksessa. Taitaa olla aikamoinen diiseli tää mun roppa.

Olihan leirillä muutakin kun hikoilua: palaverejä, suunnistuksen kuivaharjottelua, mediakoulutusta, poreissa lilluttelua, hierontaa sekä myös dopingtestaajat vieraili.

Leiri oli onnistunut ja sain sen tiedon minkä halusinkin kuulla, harjottelussa on tullu tehtyä oikeita asioita ja kunto on hyvällä mallilla.

Harjottelut on jatkunu Paljakan kylillä, enää ei pakkasetkaan vaivaa ja huomenna sunnuntaina päästään hiihteleen Korpihiihtoa. Korpihiihdon oon hiihtäny ekan kerran 6-vuotiaana, tarttee nostaa hattua vanhemmille, ihtellä ei o muistikuvaa, mut uskosin että oon saattanu pikkasen kitistä Morvan mäkee noustessani. Saas nähä onko mäki yhtä iso nyt kun sillon -80-luvulla.

Luistavia latuja ja kimmeltäviä hankia kaikille!

T: Mersu

Elosen sponsoroima Merja Rantanen ryhtyy blogistiksi

Suunnistuksen kolminkertainen viestimaailmanmestari Merja Rantanen alkaa kirjoittaa blogia sivuillamme. Seuraa Merjan kuulumisia!

Kuva: Pirjo Valjanen